Tietoa ja uskomuksia vanhan kansan kalenterin mukaan
Ennen vanhaan ei ollut säätiedotuksia, sääsatelliitteja eikä kaiken tietäviä meteorologeja, jotka
joka ilta olisivat kaikelle kansalle kertoneet ja viittoilleet minkälaista ilmaa on lähitulevaisuudessa
tiedossa. Silloin talolliset ennustivat säät itse - enemmän tai vähemmän tarkasti - perustaen ennusteensa
pitkäaikaisiin havaintoihin ja mahdollisiin muistiinpanoihinsa. Yllättävää kyllä, nuo ennustukset saattavat pitää paikkansa
vielä nykyäänkin.
Näillä sivuilla paneudutaan syvällisesti vanhan kansan säätietouteen.
Sivut ovat saaneet nimensä ikivanhan suomalaisen nimen - Eskeli - mukaan. Tietoutta lisätään
sitä mukaa kuin aikaa on ja tietoa kerääntyy.
Pääsiäinen
Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325 päätettiin että pääsiäistä vietetään
kevätpäiväntasauksen jälkeisen ensimmäiseen täysikuun jälkeisenä sunnuntaina.
Suomessa pääsiäinen on aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta.
Suomessa on pääsiäisviikon eri päiville omat nimensä:
- palmusunnuntai eli virposunnuntai
- malkamaanantai
- tikkutiistai
- kellokeskiviikko
- kiirastorstai
- pitkäperjantai
- lankalauantai
- sukkasunnuntai eli pääsiäissunnuntai
Ajanlasku
Kahdeksan viikkoa kekristä jouluun, joulusta kuusi kyntteliin, kynttelistä kolme mattiin,
matista neljä maariaan, maariasta neljä jyrkiin, jyristä neljä erkkiin, erkistä viisi juhannukseen,
juhannuksesta viisi jaakkoon, jaakosta viisi perttuliin, perttulista viisi mikkeliin,
mikkelista viisi kekriin.
Kekri
Vuodenkierron tärkein juhla kekri sijoittui pyhäinpäivän tienoille. Se oli jouluakin tärkeämpi,
sillä silloin päättyi satokausi. Vuosi vaihtui, samoin palkollisten pestuukausi.
Herroilla oli joulu, talonpojilla kekri. Vanhat kekritavat periytyivät sittemmin jouluun. Talo siivottiin
huoneet koristeltiin, leivottiin, pantiin olutta ja laitettiin juhlaruokaa.
Talonväki ei kekrin aikaan juurikaan liikkunut pirtistään, söi herkkuruokia pitkin päivää,
ja ainakin miesväellä oli tapana juoda runsaasti olutta ja väkevämpiäkin aineita.
Keskikesä
Vanhan kansan mukaan keskikesä sijoittuu heinäkuun 13. päivään. Se on myös karhupäivä eli karhun syntymäpäivä.
Ennen vanhaan kirkoissa uhrattiin keskikesällä kuparilantteja otsojen kunniaksi.
Gregoriaaninen kalenteri (uusi luku)
Gregoriaanisen kalenterin mukaan vuodessa on 365 vuorokautta.
Vuosi jakaantuu 12 kuukauteen, joiden pituus on 28 - 31 vuorokautta. Jos vuosi on jaollinen neljällä, pituudeksi tulee
366 vuorokautta eli on siis karkausvuosi. Gregoriaaninen kalenteri on juliaanisen kalenterin seuraaja
ja otettiin käyttöön Venetsiassa vuonna 1582. Muu katolinen maailma seurasi perässä. Mutta protestanttisissa ja ortodoksissa maissa kuten
Englannissa ja pohjoismaissa vasta 1752 - 1753. Venäjällä 1918. Gregoriaaninen kalenteri on tarkempi kuin juliaaninen.
Sen virhemarginaali tuhannessa vuodessa on noin 0,3 päivää. Juliaanisessa kalenterissa virhe on kahdeksan päivää.
Ortodoksinen kirkko ei ole vieläkään (Suomea ja osaa Virosta lukuunottamatta) siirtynyt gregoriaaniseen kalenteriin,
vaan sinnittelevät edelleen juliaanisella.
Koska juliaanisen kalenterin mukaan vuosi on hiukan pidempi kuin gregoriaanisen kalenterin mukaan, siirryttäessä gregoriaaniseen
kalenteriin tapahtui aikasiirtymä. Esimerkiksi Ruotsissa ja Suomessa kalenterin käyttöön siirryttiin jättämällä pois 11 päivää.
17.2.1753 jälkeen tuli 1.3.1753. Tämä aiheutti (myytin mukaan) suurta hämmennystä ihmisissä, jotka kuvittelivat menettäneensä 11
päivää elämästään.
